Minulle, kuten varmasti monelle muullekin, politiikkaan lähteminen tapahtui vähän kuin sattumalta. Jos minulta olisi 1990-luvun alussa kysytty missä olen keväällä 2009, en edes huimimmissa kuvitelmissani olisi osannut arvata istuvani nyt jo toista kautta Eduskunnassa.

Olen toiminut lähes koko ikäni yrittäjänä ja osallistunut aktiivisesti urheiluseurojen toimintaan. Näistä piireistä kumpuaa myös arvomaailmani ja voimavarani politiikassa. Ensimmäistä kertaa kunnallisvaaliehdokkaaksi suostuessani olin hieman epäilevä ja ehkä jopa vastahakoinenkin. Oli vaikeaa uskoa, että yrittäjä- ja urheilupiireistä voisi löytyä kannatusta täysin poliittista kokemusta vailla olevalle henkilölle. Menestykseni kuntavaaleissa yllätti minut täysin. Myönnän, että alkuun jopa kaduin politiikkaan lähtöä. Oli vaikeaa hyväksyä, että asiat joista päätin yrittäjänä kolmessa sekunnissa, vaativatkin kunnallispolitiikassa kolme kuukautta ja valtionpolitiikassa kolme vuotta!

Kauan siinä ei kuitenkaan mennyt, kun tajusin olevani vilpittömän innoissani edessäni avautuvista mahdollisuuksista vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään ja pyrkiä kohti paremmin toimivaa yhteiskuntaa. Eduskuntavaaleissa 1999 läpimeno ei jäänyt paljosta kiinni. Se oli käännekohta poliittisella urallani. Ymmärsin, että minulla oli todellinen mahdollisuus päästä Eduskuntaan ja kiinnostukseni valtiotason politiikkaan kasvoi. Kokoomuksen arvomaailma ja tapa tehdä politiikkaa osoittautui omalta kannaltani luontevaksi vaihtoehdoksi, vaikka aikanaan lähdin kunnallispolitiikkaan sitoutumattomana.

Yrittäjätaustani antoi minulle alkukimmokkeen ja monenlaisia taitoja politiikan tekemiseen, mutta kun puhutaan talkoohengestä yhteisten päämäärien saavuttamisessa, tulevat voimavarani suoraan rakkaista urheiluharrastuksista ja seuratoiminnasta.

Hakeuduin ja pääsin hyvin nuorena urheiluseurojen toimintoihin mukaan. On nostettava hattua niille vetäjille, jotka tuolloin tekivät parhaansa, jotta meistä monista mukana olleista kasvaisi paitsi urheilun harrastajia, myös yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Liikunta on Suomen suurin vapaan kansalaistoiminnan muoto ja suosituin harrastusmuoto nuorten keskuudessa. Siitä huolimatta, että seurojen toiminta on vilkasta ja liikunnan harrastajia on paljon, on arvioitu, että maassamme yli miljoona ihmistä liikkuu oman terveytensä kannalta liian vähän. Kuvitelkaapa millainen haaste tämä yli miljoonan ihmisen massa on kansanterveydelle ja sitä kautta kansantaloudelle.

Seuratoiminta on vuosien saatossa antanut minulle todella paljon niin urheilijana kuin seurajohtajana, yrittäjänä ja nyt myös yhteiskunnallisena vaikuttajana. Sitä kautta myös ymmärrän Kokoomuksen talkoohengen korostamisen. Osallistuin itsekin tällaisiin talkoisiin, kun nostimme kotikaupunkini jääkiekkojoukkueen talousahdingon syövereistä takaisin taloudeltaan tasapainoiseksi liigajoukkueeksi. Meitä työssä mukana olleita yhdisti rakkaus liikuntaan ja seuratoimintaan. Tehtävä ei ollut helppo, ja kaikki keinot otettiin käyttöön. Muistan kuinka soittelimme läpi tuttavat ja sukulaiset, kun etsimme asuntoja ja työpaikkoja joukkueeseen hankituille uusille pelaajille. Joukkueen velkojen hoito vaati uudet palkkaneuvottelut kesken sopimuskauden. Pelaajatkin lähtivät siis talkoisiin mukaan. Tärkeintä tässä oli kuitenkin se, että mahdottomalta tuntuvasta tehtävästä selvittiin yhteistyöllä ja talkoohengellä. Siellä se jääkiekkojoukkue vieläkin porskuttaa SM-liigassa, ja talous on kunnossa!

Vaikka esimerkkinä olikin urheiluseuran pelastaminen, pätee talkootoiminta myös politiikkaan. Yhteistyö ja jaettu into voivat viedä asioita huimasti eteenpäin.

Reijo Paajanen
Kansanedustaja
http://www.reijopaajanen.fi