Ala-asteen opettaja soitti kotiin. Kertoi vanhemmilleni, että kyllä sillä Sampsalla muuten menee hyvin, mutta voisi keskittyä hieman enemmän omiin asioihinsa.

Vaikuttaminen taitaa olla verissä. Väitän, että se on verissä meillä kaikilla. Haluamme tarttua havaitsemiimme epäkohtiin, vaikka ne eivät koskisikaan itseä juuri sillä hetkellä. Välinpitämättömyys ei ole ihmiselle luontaista.

Ala-asteen jälkeenkään en ole päässyt vimmasta parantaa maailmaa. Lukiolaisten liitosta päädyin koulun johtokuntaan, ylioppilaskunnasta tiedekuntaneuvostoon.Porin kaupunginvaltuustoon hain jo opiskeluaikana. Vaalit kävin Turusta ja ensimmäisen valtuustokevään reissasin Porin ja Uppsalan väliä. Viking Linen rahtaripaikat tulivat tutuiksi.

Seuraavalla valtuustokaudella huomasin olevani koulutuslautakunnan puheenjohtaja. Pian valtuustoryhmämme puheenjohtaja ja hallituksen varapuheenjohtaja. Viimeisen kauden olen saanut johtaa puhetta Porin kaupunginvaltuustossa.

Sana "kunnallispolitiikka" ei ole kovin houkutteleva termi. Itse asiassa on vaikea keksiä vetelämpää sanaa. Sanan taakse kätkeytyy kuitenkin ihan oikeaa elämää, oikeita ihmisiä, perheitä, yrityksiä. Kunnanvaltuusto on oikea paikka vaikuttaa meitä lähellä oleviin kysymyksiin: Löytyykö lapsillemme päivähoitopaikkaa, riittävätkö auttavat kädet terveydenhuollossa, mitä reittiä linja-auto kulkee, tuleeko sitä lähikauppaa vai eikö sitä tule, rakennetaanko uusille asuin-alueille kaukolämpöverkko, päästetäänkö pururata sammaloitumaan?

Kunnallispolitiikassa talkooaate toteutuu. Kyse on siitä, että paikat laitetaan kuntoon. Jos paikat ovat rempallaan, jonkun on laitettava rukkaset käteen ja ryhdyttävä hommiin. Mitä enemmän tekijöitä, mitä useampaa kiinnostaa, sitä kevyemmin työ saadaan tehdyksi.

Toki politiikkatalkoissakin on niitä, joita houkuttelee vain makkara ja talkookalja. Ei niin, etteikö grilliruoka houkuttelisi, mutta isoisäni antoi mieleenpainuvan neuvon: "Tee aina se, mitä sinulta odotetaan ja vähän päälle."

Kokoomuksessa tämä henki näkyy. Sen jälkeen makkarakin maistuu paremmalta.

Me kokoomuslaiset olemme tottuneet potkimaan palloa samaan maaliin. Joillakin muilla on nähty omille nilkoille potkimistakin. Hyvässä joukkueessa on hyökkääjiä niin vasemmalla kuin oikeallakin laidalla. Puolustus ei saa pettää ja vastustajan hyökkäykset torjutaan porukalla. Kaikki lähtee kuitenkin joukkuehengestä. Sitä ei horjuteta.

Kuntavaaleissa kaikki ehdokaslistan äänet lasketaan yhteen. Vasta sen jälkeen ehdokkaat saamia äänimääriä vertaillaan. Parhaiten me saavutamme tavoitteemme, kun annamme täyden tuen jokaiselle kokoomusehdokkaalle.

Lokakuun kolmantena viikonloppuna saavutamme tavoitteemme: Kokoomus tekee maalin. Silloin kokoomus on Suomen suurin kuntapuolue!

Sampsa Kataja
Kirjoittaja on kokoomuksen varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Satakunnan vaalipiiristä.