Niin se aika rientää, tänä vuonna tulee 20 vuotta täyteen Vantaan kaupunginvaltuuston jäsenenä. On se ihmeellistä, että aktiivista kunnallispolitikointia on tullut harrastettua jo nuoren ihmisen iän verran, vaikka itse tunnen olevani vielä kuin nuori mies! Moni saattaa kysyä ja ihmetellä, kuinka olen motivoinut itseni olemaan kaupungin luottamustehtävissä näin kauan? Ehkäpä sekä omaani että perheeni jaksamista moisen harrastuksen parissa on ihmetelty.

Tultuani valituksi valtuustoon tuli politiikasta elämäni yksi rakkaimmista harrastuksista. Aikaa siihen on kulunut runsaasti, joskus ehkä liikaakin. Paljon on politiikka myös aina antanut ja hauskaakin se on ollut: 80-luvun lopulla taisi Ruotsin -risteilyjä kertyä parhaimmillaan yli kymmenen. Mutta tärkeintä on se, että olen aina kokenut voineeni myös vaikuttaa, eli oani ja/tai äänestäjieni kädenjälki on usein tullut osaksi tehtyä päätöstä. Valtuuston jäsenyyden ohella on minulla aina ollut myös jokin toinenkin kaupungin luottamustehtävä. Tämän arvelen osaltaan olleen yhden tärkeimmistä motivaatiotekijöistäni.

Teknisen lautakunnan jäsenyyden kautta tulin seuraavalla valtuustokaudella valituksi lautakunnan puheenjohtajaksi. Kolmas valtuustokausi meni kaupunginhallituksen jäsenenä ja viime vuodet olen toiminut kaupunginhallituksen tai -valtuuston puheenjohtajana. Uusien tehtävien myötä on vastuu aina asteittain lisääntynyt. Se on tuonut harrastukseen haastetta, mutta myös lisää mahdollisuuksia vaikuttaa - ja sehän ei ole tässä harrastuksessa ainakaan pahasta. Aktiivinen yhteydenpito asukkaiden ja kaupungin eri sidosryhmien kanssa on osaltaan helpottanut päättämisen tuskaa, tieto on aina auttanut päättämään.

Politiikka harrastuksena on myös sosiaalisessa mielessä mitä parhaimmasta päästä. Minulla on ollut mahdollisuus tutustua moniin satoihin eri ihmisiin yhteiskunnan kaikilta aloilta ja useiden kanssa olen myös solminut elämän pituisia ystävyyssuhteita. Suomea ja maailmaakin on tullut kierrettyä ja näillä matkoilla on nähty paljon. Onpa osa kokemuksista jalostunut osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Olen onnellinen ihminen myös siinä mielessä, että harrastuksestani on tullut myös ammattini. Onhan etuoikeutettua tehdä työkseen sitä, mitä on koko ikänsä tehnyt jo vapaa-aikanaankin. Tieni eduskuntaan on käynyt kunnallispolitiikan kautta, eli eduskuntaan pääsemiseksi vaadittava tunnettavuus on tullut minulle puhtaasti kunnallispolitiikan myötä. Tosin yrityskertoja kansanedustajaksi lienee allekirjoittaneella eniten eduskuntaryhmämme kaikista jäsenistä!

Lähde kanssani ehdokkaaksi syksyn kunnallisvaaleihin. Pelkkää kokemusta syksyllä valittaviin valtuustoihin ei tule valita - tarvitaan uusia ajatuksia, näkemyksiä ja erityisesti vahvaa tunnetta. Siksi juuri Sinä olet kotikuntasi tulevaisuuden Toivo!

Tapani Mäkinen
Kansanedustaja
Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Uudenmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja

Oma kunnallisvaikuttajan urani alkoi 13 vuotta sitten, ja kieltämättä itselleni yllättäen. Jyväskylään oli iskenyt huhtikuinen takatalvi, kun lähdin viemään koiriani iltalenkille. Lumituiskussa törmäsin kaupungintalolta palaavaan vihreiden valtuutettuun, joka ällistyksekseni onnitteli tuoreesta valinnastani lautakuntaan. Kännykkää ei oltu vielä keksitty, joten lähdin kotiin soittamaan Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajalle, nykyiselle Vaasan kaupunginjohtajalle.

Ja kappas, Kokoomus oli tosiaan valinnut minut liikuntalautakuntaan kysymättä asiaa itseltäni ollenkaan. Eikä se ollut tarpeenkaan, sillä lain mukaan luottamustoimen hoitaminen on eräänlainen kansalaisvelvollisuus, josta kieltäytymiseen vaaditaan erityiset syyt.

Yleensä tehtäviin valitaan kunnallisvaaleissa ehdokkaana olleita, eikä Kokoomus nyt sentään minuakaan suoraan kadulta värvännyt. Olin ehtinyt toimia muutaman vuoden aktiivisesti Jyväskylän Kokoomuksen Nuorissa, ja ollut juuri nuorten eduskuntavaaliehdokkaana. Joten otin siis tehtävän ilolla vastaan. Että terveiset vaan Vaasaan!

Liikuntalautakunnan jäsenyys tarjosi hyvän mahdollisuuden päästä sisään kunnalliseen päätöksentekoon. Seuraavissa vaaleissa tulinkin valituksi kaupunginvaltuustoon. Tähtäimessäni oli erityisesti koirapuistojen rakentaminen.
Ensimmäisellä kaudella etenin teknisen lautakunnan puheenjohtajaksi, toisella kaudella vedin kaupunkisuunnittelulautakuntaa ja Kokoomuksen valtuustoryhmää.

Meneillään olevan kolmannen kauden olen toiminut kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. On meillä nyt vuosien varrella niitä koirapuistojakin rakennettu, mutta vuosien mittaan tehtäväkenttäni on käynyt laajemmaksi. Tällä kaudella olemme saaneet Jyväskylän talouden kurssin käännettyä positiiviseksi, lähteneet investoimaan suuren voimalaitoksen rakentamiseen ja päättäneet Suomen suurimmasta kuntien yhdistymisestä. Jyväskylän kaupunki, maalaiskunta ja Korpilahti yhdistyvät ensi vuoden alussa 135 000 asukkaan kaupungiksi, mikä tuo myös kuntavaaleihin erityistä vipinää.

Itselläni on kunnallispolitiikasta pelkästään hyviä kokemuksia. Lautakunnissa pääsee todella konkreettisesti vaikuttamaan kuntalaisten arkeen. Liikuntalautakunnassa jaoimme urheiluseuroille vuosiavustuksia, päätimme liikuntapaikkojen aukioloajoista, suunnittelimme uusia liikuntareittejä. Teknisessä lautakunnassa käsiteltiin niin palomiesten määrä, uudet vesijohdot, liikennemerkkien paikat kuin tehtiin tonttien myyntipäätöksetkin.

Nykyisenä sähköposti- ja kännykkäaikana asukkaat myös ottavat aktiivisesti yhteyttä päättäjiin. Monet kerrat on rämmitty pusikoissa kuuntelemassa asukkaiden visioita asuinalueensa kehittämiseksi, setvitty autotallin paikat ja tutustuttu kahvikupin ääressä asemapiirroksiin. Valtuustotasolla työskentely keskittyy suurempiin strategisiin linjauksiin, mutta työ on vähintään yhtä innostavaa.

Syksyn kuntavaaleissa Kokoomus etsii listoilleen kaikenikäisiä, eri ammattiryhmiä edustavia ehdokkaita. Erityisesti kuntapäättäjiksi kaivataan nykyistä enemmän nuoria ja naisia. Jokainen voi omalla kokemuksellaan tuoda uutta näkökulmaa päätöksentekoon. Opiskelija tietää omasta elämästään, kuinka tärkeää kunnan on edistää kohtuuhintaista vuokra-asumista, järjestää vapaa-ajan palveluita ja parantaa joukkoliikennettä. Pienten lasten vanhemmilla on käytännön tuomaa kokemusta lääkäripäivystyksen toimivuudesta ja päivähoidon tilanteesta. Omaishoitajalla on näkemystä kunnan vanhuspalvelujen kehittämiseen. Yrityselämässä kannuksensa hankkinut taas voi nähdä paljonkin kehitettävää kunnan hankinnoissa ja kilpailutuksissa.

Ja aina tarvitaan myös häntä, joka muistaa joka tilanteessa painottaa, ettei palveluita voi lisätä ennen kuin niihin on hankittu rahat. Työmiehille ja työnaisille on nyt Kokoomuksessa 8 000 paikkaa jaossa. Lähde mukaan näihin talkoisiin ja tee toivosta totta!

Henna Virkkunen
Kansanedustaja, Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, Kokoomuksen Naisten Liiton puheenjohtaja

Kokoomus kutsuu suomalaiset talkoisiin! Jos olet enemmän tekemiseen uskovaa kuin sivusta asioiden nykytilaa valittavaa tyyppiä, tervetuloa mukaan!

Kokoomus etsii naisia ja miehiä, nuoria ja vanhempia, sinkkuja ja perheellisiä – ihmisiä, jotka ovat valittamisen sijaan valmiita käärimään hihat ja ryhtymään hommiin.

Mitkä ihmeen toivotalkoot?

Olemme halunneet kuulla ihmisiltä, mitä he odottavat meiltä poliitikoilta. Moni on vastannut toivovansa lisää tilaisuuksia, joissa voi tavata poliitikkoja ja jutella heidän kanssaan kasvotusten.

Ei poliittisia löpinöitä, ei jargonia, ei pitkiä puheita, ei puolueen ohjelmien märehtimistä. Toivotaan aitoja kohtaamisia, joissa poliitikko kuuntelee ja keskittyy ihmisten arjen ongelmiin. Toivotalkoissa on mahdollisuus tavata kokoomuslaisia poliitikkoja aina ministereihin asti.Talkoot on aina ollut minulle läheinen tapa tehdä politiikkaa. Ilman porukkaa, ihmisiä tekemässä tulevaisuustalkoita yhteisen tavoitteen eteen, en olisi koskaan päässyt vaikuttamaan valtakunnan tasolle. Sitä samaa henkeä olen halunnut herättää kaikissa suomalaisissa. Tehdään yhdessä jotakin konkreettista ja puhutaan samalla siitä, mitä voisimme tehdä vielä enemmän. Kokoomus on lähtenyt politiikassaan toteuttamaan lupaustaan toivosta, uudesta tavasta tehdä politiikkaa. Siksi haluamme järjestää toivotalkoita, joissa jokaisella on mahdollisuus osallistua sekä saada kuntoon pieniä ja isompiakin asioita.Toivotalkoita järjestetään ympäri maata. Toivotalkoot ovat käsin tekemistä: maalataan päiväkodin rapistunut seinä, kunnostetaan puiston aita, siistitään roskaantunut joenranta. Jokaisessa kunnassa kautta Suomen otetaan härkää sarvista ja ryhdytään hommiin – yhdessä. Näihin talkoisiin kutsutaan kaikkia kiinnostuneita.

Myös politiikassa tarvitaan talkoita ja tekemistä. Pelkät puheet eivät riitä. Pitää panna rempallaan olevat asiat kuntoon. Poliittiset päätökset liittyvät aina käytännön elämään – myös siihen päiväkodin seinään. On ihan hyvä, että politiikkaan aikova miettii näitä asioita ihan käytännön kautta. Kokoomus on aina uskonut ihmisiin, jotka haluavat parantaa omaa ja lähimmäistensä elämää. Kokoomus on työhön ja tekemiseen kannustava puolue. Suomi tarvitsee ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä töitä ja ottaa vastuuta eivätkä pelkää vastoinkäymisiä.

Toivotalkoissa ei ole kysymys vain tapahtumista, on kysymys uudenlaisesta hengestä ja asenteesta. “On ollut korvaa, sitten tuli toivo ja nyt talkoot”, voi joku ajatella. “Kokoomuksella näitä temppuja riittää.” Korva ja toivo eivät ole mitään temppuja, vaan kertovat siitä hengestä, joka Kokoomuksessa nyt on. Toivotalkoot ovat jatkumoa sille ihmisten kuuntelemiselle, sille uudenlaiselle poliittiselle asenteelle, joka eduskuntavaaleissa sai hyvän vastaanoton. Sama henki ja asenne jatkuvat.

Me kokoomuslaiset olemme löytäneet itsestämme talkoohengen ja olemme varmoja, että se sama henki löytyy jokaisesta suomalaisesta.

Toivo ei ole sanahelinää vaan tekemistä. Hallituksessa olemme halunneet tehdä toivosta totta. Olemme toteuttaneet ympäristöystävällisen autoverouudistuksen. Olemme oikeudenmukaistaneet eläkeläisten ja perinnönsaajien verotusta. Olemme osallistuneet kuntien naisalojen palkankorotuksiin. Olemme parantaneet pienituloisten asemaa. Kansaneläkkeitä, opintorahaa sekä minimivanhempain- ja sairauspäivärahaa on nostettu ja nostetaan niin, että sen myös huomaa kukkarossa.

Paljon on siis jo tehty, mutta vielä enemmän on tekemättä. Siinä ei onnistu yksin Jyrki Katainen tai Kokoomus. Siinä tarvitaan Sinua, minua ja meidän naapureitamme, kaikkia yhdessä. Kuullaan. Tehdään. Yhdessä.

Seuraavaksi on aika tehdä toivosta totta kunnissa. Tervetuloa toivotalkoisiin!